Kirjaston kirja palaa kotiin vuosikymmeniä myöhässä – saniainen sivujen välissä

Se löytyi pahvilaatikosta ullakon perältä vanhojen lehtien pinon alta: kovakantinen romaani, jonka kansi oli haalistunut ja kirjaston leima yhä terävä sisäsivulla. Palautuspäivä oli kauan ennen kuin kirjan löytänyt henkilö oli edes syntynyt.

Sen sijaan että löytäjä olisi hiljaa pitänyt kirjan, hän vei sen takaisin ja liitti mukaan käsin kirjoitetun lapun, jossa hän pyysi anteeksi sen puolesta, joka oli lainannut kirjan kaikki ne vuodet sitten.

Kirjaston henkilökunta odotti kuriositeettia. He eivät kuitenkaan odottaneet sitä, mitä kirjan avattuaan löysivät. Puolivälissä, kahden luvun väliin litistettynä, oli saniaisen lehti: kuiva, ruskeanvihreä ja täysin ehjä, jokainen pikkuruinen lehdyke yhä paikallaan.

Kirjanmerkki toisesta ajasta

Kukaan ei tiedä, kuka sen painoi tai miksi. Ehkä metsäretki ja lukija, joka etsi jotain sivun merkitsemiseen. Ehkä muisto, joka oli tarkoitus löytää uudelleen mutta jota ei koskaan löydetty. Merkitty sivu ei anna ilmeisiä vihjeitä, mikä henkilökunnan mukaan on tehnyt arvoituksesta vain hauskemman.

Myöhästymismaksua ei peritty. Sen sijaan kirja ja saniainen ovat nyt vierekkäin lasivitriinissä palvelutiskin vieressä, ja pieni kortti kutsuu kävijöitä arvaamaan niiden taustatarinan. Tähänastiset arvaukset vaihtelevat ensitreffeistä koulun luontoprojektiin.

Romaani on pitkän poissaolon jälkeen jälleen luettelossa. Toistaiseksi se pysyy kuitenkin juuri siellä, missä se on.